Rautatieliikenne on liikennemuoto, joka käyttää junia matkustajien ja tavaroiden kuljettamiseen. Sillä on tärkeä rooli sosiaalisen materiaalin tuotantoprosessissa. Sen ominaisuuksiin kuuluu suuri kuljetuskapasiteetti, suuri nopeus, suhteellisen alhaiset kustannukset ja yleensä ilman säärajoituksia, joten se soveltuu irtotavaran ja raskaiden tavaroiden pitkän matkan kuljettamiseen. Vanhassa Kiinassa rautateiden kuljetuskapasiteetti oli erittäin heikko, sillä rautateitä oli vain 22 000 kilometriä valtakunnallisesti. Sen lisäksi, että määrä oli pieni, laatu huono, tekniikka ja laitteet vanhentuneet ja layout irrationaalinen, yli 90 prosenttia rautateistä oli ulkomaisten yritysten käytössä tai ulkomaisen pääoman hallussa.
Viimeisten 30 vuoden aikana Kiinan kansantasavallan perustamisen jälkeen rautatieliikenneala on kehittynyt merkittävästi. Asettelu on vähitellen parantunut, ja kaikki provinssit, kunnat ja autonomiset alueet Tiibetiä lukuun ottamatta on nyt yhdistetty rautateillä. Teknologiaa, laitteita ja johtamistasoja on myös vahvistettu ja parannettu, joten rautateistä on tullut maani tavaraliikenteen tukipilari tulevaisuudessa. Vaikka rautatieliikenne on kehittynyt huomattavasti, se ei silti pysty vastaamaan sosialistisen rakentamisen lisääntyviin kuljetustarpeisiin ja on edelleen heikko lenkki kansantaloudessa. Kansantalouden sopeuttamisessa valtio on asettanut sen etusijalle ja asettanut rautatieliikenteen kehittämisen sekä maantie- ja vesiliikenteessä etusijalle ja avainasemalle.
